Rippileiri on onnellisesti ohi. Muutaman päivän leirin jälkeen saa huilata. Käytiin vaimon ja pojan sekä hänen kavereittensa kanssa mökillä tiistaina. Tullessani nappasin kuvan Kallaveden seurakunnan rantamaisemista itse seurakunnan nimeä kantavan järven aalloilta.
Kuvassa näkyy alueemme uusimpia rakennettuja rantamaisemia loistavassa ilta-auringossa. Lehtoniemikin siellä pilkottaa ja sehän kuuluu nykyään Alavan seurakuntaan uusien hyvien siltayhteyksien ansiosta.
Vanhana kuopiolaisena ajattelen, että meillä on erityinen vastuu uusien kuopiolaisten kotiuttamisesta. Seurakunnan toiminta on mielestäni juuri sitä missä savolainen lupsakkuus arvokkaalla tavalla on jotain sellaista, mikä saa uudenkin tulijan tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Uusilla alueillamme Kallaveden seurakunnassa on paljon muualta Kuopioon muuttaneita ihmisiä. Kirkko on jotain sellaista mikä toimii hyvänä kotiuttajana. Siellä on jotain sellaista tuttua ja turvallista, mitä oli entisellä kotipaikallakin. Tästä kodin turvan ja tutun ilmapiirin hakemisen tarpeesta alueemme kristityt maahanmuuttajat ovat esimerkkinä. Afrikasta tai Aasiasta tulevalle Suomen ja Kuopion olosuhteet ovat hyvin erillaiset. Kirkko on samankaltainen joka paikassa ja Jumala on aina sama.
Pidetään yhdessä kiinni ja huolehditaan omasta yhteisestä kodistamme kirkosta ja seurakunnasta! Iltaauringonkin kirkkaus on lupaus Jumalan antamasta huomisen kirkkaudesta. Aamulla aurinko nousee jälleen meille ja tuleville polville.
Hyvää
