Hyvvee muanantaita kaikille!

Olympialaisten päättäjäiset ovat jollain tavalla haikeita. Muistan kuinka Miska-karhu nousi ilmapallona taivaalle päätöstilaisuudessa 1980 ja minua melkein itketti. Silloin olivat ameriikkalaiset poissa kisoista Neuvostoliiton Afganistanin miehityksen vuoksi ja 1984 Neuvostoliitto boikotoi Los Angelesin kisoja, koska he epäilivät ameriikkalaisten turvallisuusjärjestelyjä. Lontoon kisat sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä ja itse urheilu oli pääroolissa.

Petosen torilla launataina 11.8. oli kokoontunut joukko innokkaita seurakuntalaisia tapaamaan kirkkoherranvaaliin ehdokkaita. Useat seurakuntalaiset kysyivät eri herätysliikkeiden toiminnan edellytyksistä. Kysyttiin kirkkoherran suhtautumisesta erillaisiin tapoihin rukoilla ja ylistää Jumalaa. 

Myös meidän seurakunnan jäsenten tulee muistaa kaikessa toiminnassa se, että itse asia on Kristuksen seuraaminen kaikessa elämässämme. Erillaisissa tavoissa toteuttaa uskoa seurakunnan sisällä avainajatuksena on toistemme kuunteleminen ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen sekä erillaisuuden hyväksyminen. Kaiken on tapahduttava seurakunnassa kirkon tunnustuksen ja järjestyksen rajoissa.

Riitelyyn saa helposti menemään aikaa ja energiaa siten, että itse asia unohtuu. Tässä ajassa seurakunnan ja koko kirkon yhteisymmärryksen merkitys on todella tärkeää, koska kirkon vastavoimat ovat aktiivisia. Todellisten vastustajien joukko on pieni, mutta he kilauttelavat juhlamaljojaan jokaisesta nettisivujensa kautta kirkosta eronneesta entisestä seurakuntalaisesta. Rakastetaan heidät yhteisymmärryksessä takaisin!

Hyvää viikkoa sinulle toivottaen, Matti