Niinhän sitä sanotaan, että torstai on toivoa täynnä. Tänään aika moni jännittää Kupsin pelin lopputulosta. Olisihan se mahottoman hienoa, että pojat pääsisivät jatkoon. Monet kaupunkilaiset jännittävät tälläisinä menestyksen mahdollisuuksien hetkillä erityisesti. Putoamiskarsintapelitkin ovat tietysti jännittäviä. Niin se tahtoo olla muutenkin elämässä, että silloin kun on myötätuulta purjeissa niin sanotusti, niin silloin ollaan enemmän selkään taputtelemassa kuin tappion hetkinä. Tätä puolta varmasti itsekukin meistä voi tutkia omassa itsessään.
Olen ajatellut kirkkoherran roolia ikäänkuin valmentajan näkökulmasta. Silloin tietysti tulee mieleen omia jalkapallovalmentajia ja kuuluisia valmentajia eri lajeista, joiden välillä voisi valmennustapoja vertailla ja soveltaa seurakunnan työyhteisöön. Suomen jääkiekko maajoukkueessa Kurt Lindstöm menestyi keskustelevalla kannustavalla valmennustyylillä. Raimo Summanen sai hyviä turnausmenestyksiä autoritaarisella valmennusmenetelmillä. Omasta pelaajaurasta jäi mieleen Kuopion Elossa vuonna 1974 joukkueenjohtaja Raimo Turusen ennustus: "Pennistä tulloo Kuopion paras maalivahti!" Se lause on kannustavin lause, joka minusta ikinä on sanottu jalkapalloilijana. Ramin ennustus ei ihan ehkä mennyt nappiin, mutta kyllä se tuntuu vieläkin hyvälle!
Monien kirkkoherrojen ja esimiesten kanssa Posti- ja Telelaitoksessa sekä Puolustusvoimissa olen saanut työskennellä. Joukkoon mahtuu hyvin eritavoin tehtävänsä tasalla olleita henkilöitä. Tehokkainta oppia, yllättäen, ovat antaneet ne esimiehet, jotka ovat tehneet suuria virheitä työssään. Heidän tavoin en missään nimessä halua toimia. Kirkkoherra on seurakunnan työyhteisössä ladattu merkittävillä valtaoikeuksilla. Hän toimii työnantajan valvovana silmänä ja tuntosarvena. Hän on samalla työyhteisönsä jäsen. Osa samaa joukkuetta. Työnteko saa rasittavan sävyn, jos kirkkoherra on mustasukkainen omasta vallastaan ja kaikki ratkaisut pienimmästä suurempaan täytyy käydä hänen kauttaan. Luottamuksen herättäminen puolin ja toisin on johtamisen yksi kulmakivistä.
Ja virheitähän me kaikki tehdään. Mitään uutta ei synny, jos koko ajan pelätään virheitä. Johtajan roolissa olen ajatellut sellaista uutta mihin kirkossa ei olla vielä totuttu. Jotta en sokeutuisi johtamistapaani, olen ajatellut kerran vuodessa kerätä nimetöntä palautetta työyhteisön jäseniltä johtamisen eri osaalueet kattavalla kyselykaavakkeella. Johtamiskäyttäytymistä ohjaa luontaiset ominaisuudet, koulutus, kokemus ja työstä saatu palaute. Palautekulttuuri kirkon johtamisessa on ollut tähän asti aivan satunnaisella tasolla. Ajatukseni olisi tehdä palautteen antamisen ja saamisen mahdollisuudesta säännöllistä.
Tehdään yhdessä Kallaveden seurakunnasta maailman paras Kallaveden seurakunta seurakuntalaisten, luottamusjäsenten ja työyhteisön kanssa! Mahdollisuuksia on ja intoa on. Laitetaan ne yhdessä käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Kannustetaan toisiamme myötä- ja vastamäessä. Jos tehdään virheitä, tunnustetaan ne ja tehdään jatkuvaa parannusta. Jumala on antanut meille elämään mahottoman hyvät evväät. Joskus tuntuu, että itekukkii ossoo tehä hyvistä evväistä huonon sopan. Tehdään hyvistä evväistä armollinen soppa elämän nälkään rukouksen hengessä Jumalaan turvaten! Rohkeasti uutta aikaa kohti!
Siunattua toivon torstaita sinulle ja onnea Kupsille peliin Pyhän maan joukkuetta vastaan!
Terveisin, Matti
