Tänään sunnuntain myöhäisenä iltana voin toivottaa kaikille teille hyvää alkanutta viikkoa!

Loma jatkuu tai työt alkavat immeisillä. Kesä joka tapauksessa tuntuu jatkuvan lämpimänä. Tämän illan blogikuvassa on esillä Tervon suunnalla möyrynnyt mahtava ukkospilvi. Kuva on kesäisen heleä ja osoitus Jumalan luonnon äärettömästä kauneudesta.  

Tuonne Tervon suuntaan katsellessa, tuli mieleeni Kallaveden seurakunnan laajeneminen tänne Karttulaan asti Tervon rajalle. Toivottavasti karttulalaiset  ovat huokaisseet helpotuksesta kuntaliitoksen ja seurakuntaliitoksen jälkeen. Kaikki ei sittenkään muuttunut. Tavoite olikin seurakunnan osalta, että Karttulan seurakunnan pitkäaikaiset perinteet ja identiteetti säilyvät mahdollisimman hyvin. Samalla tuli ilo uuteen suureen Kallaveden seurakuntayhteyteen kuulumisesta.

Myönteisessä innostavassa yhteistyön hengessä voimme jatkaa seurakunnallisen aluetyön merkeissä. Karttula on yksi seurakuntamme neljästä seurakuntaalueesta, joilla on omat nimetyt työntekijät ja alueneuvoston jäsenet. Olkaa karttulalaiset rauhassa edelleenkin. Kirkon palvelut jatkuvat Karttulassa lähes entisellään. Kehitetään seurakuntaa ja kirkkoa yhdessä.

Kuntaliitokset jatkuvat ja tuovat uusia kysymyksiä eteemme. Ydin säilyy vaikka ympäristön hallintomallit muuttuvat. Edelleenkin rakennamme yhteisöjämme yhdessä kansalaisina, kuntalaisina ja seurakuntalaisina. Kirkon tehtävä on muistuttaa elämän perusarvojen pysyvyydestä muuttuvassa maailmassa. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja huomenna.

Siunattua elokuun alkua sinulle! Terveisin, Matti

Hyvää torstai päivää sinulle!

Niinhän sitä sanotaan, että torstai on toivoa täynnä. Tänään aika moni jännittää Kupsin pelin lopputulosta. Olisihan se mahottoman hienoa, että pojat pääsisivät jatkoon. Monet kaupunkilaiset jännittävät tälläisinä menestyksen mahdollisuuksien hetkillä erityisesti. Putoamiskarsintapelitkin ovat tietysti jännittäviä. Niin se tahtoo olla muutenkin elämässä, että silloin kun on myötätuulta purjeissa niin sanotusti, niin silloin ollaan enemmän selkään taputtelemassa kuin tappion hetkinä. Tätä puolta varmasti itsekukin meistä voi tutkia omassa itsessään.
Olen ajatellut kirkkoherran roolia ikäänkuin valmentajan näkökulmasta. Silloin tietysti tulee mieleen omia jalkapallovalmentajia ja kuuluisia valmentajia eri lajeista, joiden välillä voisi valmennustapoja vertailla ja soveltaa seurakunnan työyhteisöön. Suomen jääkiekko maajoukkueessa Kurt Lindstöm menestyi keskustelevalla kannustavalla valmennustyylillä. Raimo Summanen sai hyviä turnausmenestyksiä autoritaarisella valmennusmenetelmillä. Omasta pelaajaurasta jäi mieleen Kuopion Elossa vuonna 1974 joukkueenjohtaja Raimo Turusen ennustus: "Pennistä tulloo Kuopion paras maalivahti!" Se lause on kannustavin lause, joka minusta ikinä on sanottu jalkapalloilijana. Ramin ennustus ei ihan ehkä mennyt nappiin, mutta kyllä se tuntuu vieläkin hyvälle!
Monien kirkkoherrojen ja esimiesten kanssa Posti- ja Telelaitoksessa sekä Puolustusvoimissa olen saanut työskennellä. Joukkoon mahtuu hyvin eritavoin tehtävänsä tasalla olleita henkilöitä. Tehokkainta oppia, yllättäen, ovat antaneet ne esimiehet, jotka ovat tehneet suuria virheitä työssään. Heidän tavoin en missään nimessä halua toimia. Kirkkoherra on seurakunnan työyhteisössä ladattu merkittävillä valtaoikeuksilla. Hän toimii työnantajan valvovana silmänä ja tuntosarvena. Hän on samalla työyhteisönsä jäsen. Osa samaa joukkuetta. Työnteko saa rasittavan sävyn, jos kirkkoherra on mustasukkainen omasta vallastaan ja kaikki ratkaisut pienimmästä suurempaan täytyy käydä hänen kauttaan. Luottamuksen herättäminen puolin ja toisin on johtamisen yksi kulmakivistä.
Ja virheitähän me kaikki tehdään. Mitään uutta ei synny, jos koko ajan pelätään virheitä. Johtajan roolissa olen ajatellut sellaista uutta mihin kirkossa ei olla vielä totuttu. Jotta en sokeutuisi johtamistapaani, olen ajatellut kerran vuodessa kerätä nimetöntä palautetta työyhteisön jäseniltä johtamisen eri osaalueet kattavalla kyselykaavakkeella.  Johtamiskäyttäytymistä ohjaa luontaiset ominaisuudet, koulutus, kokemus ja työstä saatu palaute. Palautekulttuuri kirkon johtamisessa on ollut tähän asti aivan satunnaisella tasolla. Ajatukseni olisi tehdä palautteen antamisen ja saamisen mahdollisuudesta säännöllistä.
Tehdään yhdessä Kallaveden seurakunnasta maailman paras Kallaveden seurakunta seurakuntalaisten, luottamusjäsenten ja työyhteisön kanssa! Mahdollisuuksia on ja intoa on. Laitetaan ne yhdessä käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Kannustetaan toisiamme myötä- ja vastamäessä. Jos tehdään virheitä, tunnustetaan ne ja tehdään jatkuvaa parannusta. Jumala on antanut meille elämään mahottoman hyvät evväät. Joskus tuntuu, että itekukkii ossoo tehä hyvistä evväistä huonon sopan. Tehdään hyvistä evväistä armollinen soppa elämän nälkään rukouksen hengessä Jumalaan turvaten! Rohkeasti uutta aikaa kohti!

Eilinen iltarusko Hirvijärven laiturilla oli mahtava. Jotenkin sain kuvattua sen ihan niinkuin rististä auringon tuli hohtaisi. Pelastuksen merkistä loistaa puhdistava kaiken elämän antava Jumalan tuli.

Siunattua toivon torstaita sinulle ja onnea Kupsille peliin Pyhän maan joukkuetta vastaan!

Terveisin, Matti

Tervehdys jälleen lukijani!

Tänään keskiviikkona avautuu Kallaveden seurakunnan kirkkoherran vaalin vaalikone. Oikein hyvä tapa saada näkyvyyttä koko vaaliprosessille. Itselleni jäi eriotyisesti mieleen kysymyksistä se, jossa  vaalikoneen kysymyksissä esitetyillä vaihtoehdoilla tulisi osoittaa ne keinot, joilla säästetään 700 000 euroa kymmenessä vuodessa Kallaveden seurakunnan menoista. Valitettavasti se vaalikoneen keinoluettelokaan ei riitä oikean ja parhaan tavan säästää löytämiseksi. Seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden on yhdessä pystyttävä ensiksi sopimaan se tapa, jolla todelliset keinot säästää tutkitaan. Sen jälkeen valittava mahdollisimman vähän seurakunnan ydintoimintoihin lamaannuttavasti vaikuttava säästökeinojen valikoima. Raha ja taloudelliset tosiasiat ovat nyt pienentyvien budjettien aikana merkittävästi esillä seurakunnan toimintaa suunniteltaessa.
Olennaisen tärkeää on pitää mielessä, että itse asia pysyy innoituksemme ja toimintamme kulmakivenä. Sitä olenkin miettinyt paljon tämän kirkosta eroamisen vilkkaina viime vuosina, että miten saisimme seurakuntalaiset päinvastoin palavasti innolla puolustamaan omaa rakasta kirkkoaan, siitä luopumisen sijaan. Yleisestä keskustelusta saa jopa sellaisen käsityksen, että kirkosta luopuminen on jollain tavalla trendikästä ja osoittaa itsenäistä ajattelua. Se mitä äidit ja isät ovat työllään ja taistelullaan rakentaneet vuosisatoja luovutetaan yhtä suurella harkinnalla, kuin puhelinoperaattoria vaihdettaessa.
Kovat sanat ja tälläiset kärjistykset eivät auta tilanteen korjaamiseksi. Jeesuksen tapa toimia oli rakkautta ja armoa täynnä. Meidän tulee siis rakastaa isien perinnöstä luopuneet takaisin kirkon yhteyteen. Olen vakuuttunut, että syvällä sisimmässään he sinne kaipaavat. Kirkkoa paljon arvostellaan epämääräiseksi kaukaiseksi instituutioksi. Kritiikki täytyy ottaa rakentavasti vastaan. Kaikki ihmiset täytyy toivottaa tervetulleeksi jalostamaan  itse kirkkoa yhä rakkaammaksi ja läheisemmäksi mahdollismman kaikille. Tärkeä havainto on siinä, että kirkonjäsenenä rakennat kirkkoa joka paikassa missä vaikutat omaan ja toisten elämään. Kirkon elämä ei ole erillistä elämää vaan itse elämää. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on edustuksellisen demokratian kautta johdettu kansan kirkko. Siinä on paljon kehitettävää, mutta saamme olla ylpeitä vuosisatoja uskon ja rakkauden hengessä rakennetusta kansamme hengellisen elämän kivijalasta.
Joka paikassa elämän eri tahoilla säästetään ja supistetaan. Joskus sellainen kehitys voi olla tervehdyttävääkin, jotta asian ydin tulisi esille. Seurakunnan jäsenyyden ydin on myös sitä, että jokaisen sukupolven on kannettava huolta tulevan polven mahdollisuuksista elää hyvin. Millaisessa Suomessa lapsemme elävät vuonna 2212? Onko kirkko edelleen silloin keskellä kylää?
Täällä Hirvijärven leirikeskuksessa maalaiturilla on suuri risti ja pelastusrengas vierekkäin. Kaksi pelastuksen välinettä vierekkäin. Elämme jalat maassa ja pää taivaassa. Järveen hukkuvalle heitämme pelastusrenkaan ja elämään hukkuvalle näytämme ristin pelastuksen ja toivon merkkinä. Joka päivä on syytä miettiä minkä varassa me elämme ja mikä meidät pelastaa. Eletään toisiamme armahtaen ja jumalaan turvaten.

Lämmintä siunattua kesää edelleen sinulle! Terveisin, Matti

Tervehdys hyvä lukijani tänään maanantain iltana!

Ensimmäinen leiripäivä on ohi Hirvijärven rippikoululeirillä. Rippikoululeirit ovat hienoja tilaisuuksia tehdä seurakunta tutuksi ja läheiseksi rippilapsille. Rippikouluun tullaan pääsääntöisesti sinä vuonna, jolloin nuori täyttää 15 vuotta. Yhtenä opetuksen teemana on se, että lapsuus on siinä iässä ohi. Nuoruus on ajankohtaista ja aikuisuuteen on vielä matkaa. Vapauden lisääntyessä myös vastuu omasta elämästä kasvaa. Rippikoulussa nuorta ohjataan rakentamaan elämää lujalle perustalle uskossa Jumalaan ja elämään seurakunnassa Kristuksen ruumiin jäsenenä. Rippikoulu on elämän koulu.
Konfirmaatiojuhlassa on iloista nähdä kuinka kirkko on täynnä konfirmoitavien läheisiä ja sukulaisia. Rippikoulu ja konfirmaatiojuhla ovat vahvoja suomalaisia perinteitä. Niiden suosio osoittaa, että seurakunnan ja kirkon sanomalla on merkitystä kansamme keskuudessa. Seurakuntalaiset haluavat elämänsä käännekohdissa viettää tuttuja perinteisiä kirkollisiatoimituksia.
Kallaveden seurakunnassa on viime vuosina ollut keskimäärin 16 rippikouluryhmää. Rippikoulutyö on merkittävässä roolissa työstämme erityisesti kesän aikana. Jokaiselle papilla ja nuorisotyönohjaajalla on vastuullaan kaksi rippikoulua vuoden aikana. Rippikoululeirien määrä kasvaa tulevina vuosina seurakunnassamme. Yhtenä  tulevaisuuden kysymyksenä on se, että kuinka saamme tukea muista seurakuntayhtymämme seurakunnista työntekijä voimavaroina rippikoulutyöhön ryhmien lisääntyessä. Tähän asti tukea on saatu erinomaisesti. Supistuvan talouden uhatessa yhtymän yhteisestä nuorisotyöstä lakkautetaan nuorisosihteerin virka, jonka yhtenä tehtävänä on ollut osallistua Kallaveden seurakunnan rippikouluopetukseen. Ratkaisu ensi kesänäkin varmasti löytyy ja kaikkiin ryhmiin saadaan riittävä henkilökunta.
Kallaveden seurakunnan kirkkoherran yksi tärkeimmistä tehtävistä on yhdessä luottamushenkilöiden kanssa suunnitella ja valvoa Kallaveden seurakunnan etujen toteutumisen tasapuolisuutta muihin seurakuntiin nähden seurakuntayhtymän päättävissä elimissä ja johtoryhmässä. 
Seurakuntayhtymä tulee olla siis positiivisesti hallussa kirkkoherralla. Siihen haltuun ottoon ei pidä kuvitella pystyvänsä yksin. Luottamushenkilöt seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita työtovereiden kanssa, kun muodostetaan sitä näkemystä, jolla neuvotteluun muiden seurakuntien vastuuhenkilöiden kanssa lähdetään. Seurakuntayhtymän mielenkiintoisena tehtävänä on ajaa kaikkien seurakuntiensa yhteistä etua. Kallaveden seurakunnan kirkkoherran positiivinen tehtävä on osoittaa ja löytää luottamushenkilöiden kanssa ne kohtuulliset voimavarat yhteisestä seurakuntayhtymän taloudesta, jotka yhteisen edun nimissä kasvavalle Kallaveden seurakunnalle kuuluvat. Pidetään siis seurakuntayhtymä iloisesti hallussamme! 

Hyvää ja lämmintä siunattua kesän jatkoa sinulle!  Rippileiriterveisin, Matti

Tervehdys blogini lukija!

Savolaisen suussa ja näppäimistössäkin sana bloki tuntuu jotenkiin ouvolta.

Hyvä keksintö tämä kuitenkin on.

Tässä blogissani julkaisen ennen Kallaveden seurakunnan kirkkoherran vaaleja ajatuksiani kirkkoherruudesta ja kirkkoherran roolista Kallaveden seurakunnassa ja yleensä.

Vaalit pidetään 16.9.2012

Sitä ennen on vaalilautakunnan määräämissä paikoissa ja aikoina ennakkoäänestys.

Vaalinäytteeni on 2.9.2012 klo 10 Kallaveden kirkolla. Tervetuloa!

Siunausta sinun kesääsi satoi tai paistoi!

Terveisin, Matti